Tänään sain avokilta (kihlatulta) vihdoin myöntävän vastauksen.

Itse olen potenut vauvakuumetta jo jonkin aikaa ja nyt olen sen saanut tartutettua myös toiseen osapuoleen. Elikkäs, huomenna ois pitäny alottaa uusi liuska e-pillereitä, mutta eipäs aloitetakkaan!

Niin jännittävää. Vielä tässä vaiheessa ainakin. Kun ei yhtään tiedä joutuuko odottamaan vain hetken vai vuosia? Tietty toivon, että ei niin pitkään tarvisi odottaa. Olen asennoitunut niin, että ensi vuoden puolella voisin mahdollisesti olla äiti!

Tosin olenhan minä ollut jo äiti. Puhuttelen itseäni meidän koiralle äitinä ja avokkia isäksi... Ehkä vähän hölmöä.

Mutta tästä se alkaa. Ja sitten jos se mistä tässä haaveillaan tapahtuu, ei ole enää paluuta. Mutta olen jo 24-vuotias ja mielestäni ihan tarpeeksi valmis. Tietty tulee kaikenlaista mieleen, mutta jos niitä rupeaa liiaksi ajattelemaan niin ei kai sitä varmaan ikinä tekisi. Niinhän se on muissakin asioissa. Ja enhän minä ole tämän asian kanssa yksin Avokki on mukana ja tietty mun vanhemmat tukena kuten myös isosiskot perheineen (molemmilla on 2 lasta).

täältä